Aika ja arvostus. Siihen kiteytyy ensimmäiset ajatukseni Harvardissa vietetyn viikon opeista. Antamalla aikaa osoitamme arvostusta. Niinpä olisikin hyvä aika ajoin pysähtyä pohtimaan, mihin oman aikansa käyttää. Tukeeko ajankäyttö omaa arvopohjaa vai sotiiko se sitä vastaan? Voiko turhautuminen esimerkiksi työelämässä johtua siitä, että ajankäyttö ja arvoperusta eivät kohtaa? Kuluuko iso osa ajasta monenlaisen ”sälän” hoitamiseen ja tärkeäksi koettujen asioiden hoitamiseen ei vain löydy tarpeeksi aikaa? 

Omasta mielestäni arvopohjakeskustelua tulisi käydä avoimesti ja säännöllisin väliajoin. Niin itse itsensä kanssa kuin niiden yhteisöjen kesken, joissa on osana. Maailma on täynnä mahdollisuuksia, joita kohden kurotella. Tarjonta on käytännössä loputonta. Mutta mitkä ovat ne ydinarvot, joita kohti vaikkapa työyhteisönä olemme tällä hetkellä matkalla ja joihin panostamme aikamme? Minkälaisia valintoja meidän pitää tehdä, jotta ajankäyttö tukee arvojamme? Mistä voimme luopua, jotta aikaa jää enemmän siihen, mitä pidämme kaikista tärkeimpänä.  

Kiire on nykypäivän kirosana. Näin keski-ikäisenä kolmen lapsen äitinä ja opettajana olen kiireen myrskyn silmässä. Kuulen päivittäin puhetta ruuhkavuosista ja arjen kiireestä. Kiireen tuntu imaisee helposti mukaansa ja on helpompi piiloutua kiireen taakse, kuin pysähtyä miettimään, mikä sitä aiheuttaa ja mitä sille voisi tehdä. On turvallisempaa hoitaa ”sälää”, kuin puntaroida omaa arvomaailmaansa ja tutkailla kriittisin silmin, miten se on linjassa arjen kiireen kanssa. 

Itse olen tehnyt viime viikkoina ajankäytön priorisointia. Lupasin tämän tekstin valmiiksi jo viimeistään viime viikon perjantaiksi, ennen Opettaja-lehden ilmestymistä, mutta olen käyttänyt arvokasta aikaani pyrkimällä rauhoittamaan arkeani näin koulun alun äärellä. Haluan taata oppilailleni kiireettömyyttä ihmetellä, oivaltaa, tutkia ja keskustella heti ensimmäisestä koulupäivästä alkaen enkä voi sitä saavuttaa hötkyilemällä itse kadonneiden matikankirjojen ja vahavärien perässä. Etsin ne sitten, kun niiden aika on.