Valtameren kokoinen voima

Olen viime aikoina pohtinut paljon elinikäisen oppimisen ajatusta. Puhun siitä itse paljon ja olen aina vannonut sen nimeen. Mutta. (Kaikki ennen mutta -sanaa on bullshittiä, sanoi joku viisas ihminen joskus.) Mitä se sitten pohjimmiltaan tarkoittaa? Sitäkö, että kouluttaa itseään koko ajan enemmän? Hankkii uuden ammatin tai pätevöityy uudelleen? Vai sitä, että on avoin ja utelias maailmaa ja sen ilmiöitä kohtaan ja haluaa ymmärtää sitä ja itseään aina vain paremmin?  Elinikäisen oppimisen puolesta puhutaan paljon nykyään joka puolella. Maailma muuttuu ja meidän on pysyttävä muutoksen mukana. Ihmisiltä odotetaan valmiutta kehittyä ja muuttua jatkuvasti. Itse olen päätynyt ajatuksissani siihen, että voidakseen oikeasti oppia ja kehittyä vielä aikuisenakin, täytyy ensin ymmärtää ja hyväksyä olevansa keskeneräinen. Lapsilta keskeneräisyys hyväksytään, heillä on lupa harjoitella ja tehdä virheitä. Heidän oppimiseensa panostetaan, heitä ohjataan ja opastetaan lempeästi eteenpäin. He sa